Päivitystä tulee nyt näinkin pian. Nämä kuvat oli jo valmiina otettuna ja nyt oli sopiva syöttää ne vielä tännekin.
*********************************************************************************

Alina ja Joonas eivät malttaneet pitää sormiaan erossa toisistaan ja vähän väliä pariskunta tavattiin muhinoimasta tai kuhertelemasta. Oliko perhe vähitellen alkanut toipua heitä kohdanneista vastoinkäymisistä?



Maria kasvoi nopeaa vauhtia ja Alina sai kuin saikin opetettua hänet viimein kävelemään ja puhumaan. Pottaharjoittelu jäi vähemmälle, mutta päättäväisenä tyttönä Maria viimein oppi senkin taidon.


Jälleen koitti synnyttämisen aika. En ehtinyt ajoissa paikalle, joten en saanut kuvaa synnytystuskista, mutta onhan niitä jo nähty. ;) Maailmaan putkahti perheen ensimmäinen ja mitä suloisin poikavauva. Poika sai nimekseen Miikka.

Mirka oli äitinsä tukena synnytyksessä ja pääsi ensimmäisenä jutustelemaan uudelle tulokkaalle. Ihanaa, viimein perheeseen syntyi poika. Talossa oli jo valmiiksi melkoinen akkavalta, joten poika oli oikein tervetullut. :)

Joonas oli erittäin ylpeä pojastaan. Toki hän oli ylpeä muistakin lapsistaan, mutta "kyllähän miehellä poika pitää olla.." hän ajatteli usein.

Pian koitti Marian syntymäpäivä. Miten nopeasti aika olikaan taas mennyt.

Ja tällainen söpöliini hänestä sitten kasvoi. Aika paljon isänsä näköä, varsin suloinen. Mietin muuten pitkään, että mistä nuo tummat kulmakarvat oikein tulivat, mutta sitten keksin että Antoltahan nuo. :)

Alina helli pientä poikaansa tuon tuosta..

..leikki tämän kanssa..

..ja leperteli tälle kaikenlaista hassua.


Mutta vaikka perhe taas kasvoikin, Alinalla ja Joonaksella riitti silti vielä aikaa toisilleenkin. Melko vähän tosin, mutta sekin vähä oli laadukasta aikaa.

Eräänä aamupäivänä Alinan laittaessa lounasta, hänen vatsaansa alkoi kouristella ja häntä alkoi pyörryttää.


Eikä aikaakaan kun hän menetti tajuntansa ja kaatui lattialle.


Kohta Alina tuli taas tajuihinsa ja hieman vavisten nousi varovasti ylös. Joonas passitti hänet lepäämään loppupäiväksi, sen verran huolissaan hän vaimostaan oli.

Illalla Alina voi jo paljon paremmin ja totesi heikotuksen olleen vain väsymystä raskauden jäljiltä ja menneen ohi jo.

Yöllä hän kuitenkin heräsi taas kummalliseen kouristeluun vatsassaan. Hän nousi ylös...

ja tunsi samanlaista heikotusta kuin aikaisemminkin. Tällä kertaa vain monta kertaa rajumpana.



Hän vajosi polvilleen, huokaisi raskaasti..

..käpertyi sitten maahan ja kuoli. (*snif* väistämätöntä. nälkä ja energia kumpikin lopussa joten näin siinä sitten kävi. :( )

Viikatemies saapui noutamaan Alinan, Joonaksen nukkuessa vieressä. Ei ehtinyt raukka ajoissa pelastamaan vaimoaan.

Maria oli lohduton.

Samoin Mirka.

Alina haudattiin perheen hautapaikalle Neean ja Anton lähelle. Kukin käsitteli surua tavallaan, Maria itki iltaisin äitinsä haudalla.

Joonas itki jatkuvasti, teki sitten mitä tahansa.


Mirka taas haki lohtua Aleksanterista. Eipä näytä isää paljon huolestuttavan tyttärensä heilastelu..


Nuoret tapailivat iltaisin, eivät salaa kuitenkaan, mutta Aleksanteri ei silti uskaltautunut sisäpuolelle. Hän kertoili Mirkalle juttuja yliopistolta ja tyttö alkoi vähitellen lämmetä ajatukselle kotoa lähtemisestä. Koti ei ollut aikoihin enää tuntunut kodilta, mutta silti hän ei vielä uskaltanut jättää isäänsä yksin pienempien lasten kanssa. Ei niin, että isä olisi ollut mitenkään arvaamaton, häntä vain vaivasi pohjaton suru ja huolimattomuus ja tarvitsi nyt mahdollisimman paljon tukea.


Joonas esitti voivansa hyvin. Hän hoiti lapsiaan, hellitteli Miikkaa ja tanssi Marian kanssa..mutta mikään ei täyttänyt hänen sydämensä suurta tyhjiötä, jonka Alina oli jättänyt.

Joka ilta hän katseli seinällä olevia hääkuvia..

..hän meni nukkumaan Alinan puolelle sänkyä

ja heräsi itkuisena aamuisin miettien, mistä saisi voimia uuteen päivään.


Kohta koitti Miikan syntymäpäivä ja Joonas alkoi vähitellen piristyä.


Miikasta kasvoi ihana taapero, joka oli perinyt Alinan silmät ja vaaleuden.

Nähtyään isänsä voivan jo paremmin, Mirka uskaltautui astumaan omassa elämässään askeleen eteenpäin ja haki yliopistoon.

Taksikuski oli ällö, mutta kyytiin oli silti mentävä.


Joonas saatteli tyttärensä taksille ja vilkutti tälle hyvästiksi. Kumpikaan ei sitten hoksannut vaatteita vaihtaa?

Taksin kaasutettua pois tontilta, Joonas murtui taas hetkeksi. Hän oli nyt kahden teinitytön ja kahden pienen lapsen yksinhuoltaja isä. Miten ihmeessä hän selviäisi tästä? "Ei, nyt minä ryhdistäydyn. Hankin mahdollisimman nopeasti ylennyksen ja Maria saa mennä yksityiskouluun ja saada parasta mahdollista opetusta, samoin Miikka kunhan kasvaa.." hän päätti.

Siitä hetkestä Joonas marssi sisään ja alkoi opettaa poikaansa ensin kävelemään..

Ja seuraavana päivänä kutsuttiin yksityiskoulun rehtori illalliselle. Rehtori oli vaikuttunut talosta ja ruuasta, jäi vielä kahvillekin ja Joonas sai hänet vakuutettua tyttärensä älykkyydestä ja rehtori lupasi Marialle paikan koulustaan.


Maria oli innoissaan yksityiskouluun menemisestä, samoin Joonas. Tästä alkaisi Tiiran perheen uusi alku, suru ja murhe saisivat jo jäädä taakse.
******************************************************************************
No niin..näinhin merkkeihin jäävät Tiirat hetkellisesti. :)