Tervetuloa kolmannen osan pariin. :)
*********************************************************************************


Kaikkien omituisten sekoilujen jälkeen elämä asuntolassa alkoi taas palautua normaaliin rytmiinsä. Neea ja Antto keskittyivät kumpikin tahoillaan opiskeluihinsa ja selvisivät loppukokeista parhain arvosanoin.
Neea sai valmiiksi yhden tauluistaan, jota maalasi kauan ja hartaasti ja ansaitsi siitä lopulta muutaman simoleoninkin.


Antolle asuntolan kokin valmistamat muonat maistuivat toisinaan vähän liiankin hyvin ja se alkoi näkyä vyötäröllä. Tulevaa Kapteeni Sankaria pue ylimääräiset uimarenkaan vyötäröllä, joten hän päätti investoida kuntolaitteeseen. Hyvistä arvosanoista on sekin hyöty, että siitä saa rahaa ja rahallahan saa ostaa monenmoista mukavaa, hyödyllistä ja hyödytöntä. ;)

Kuntolaite siis hankittiin ja se sijoitettiin Anton huoneeseen. Antto käytännöllisesti katsoen asui Neean kanssa samassa huoneessa, joten hänen huoneeseensa sijoitettiin kaikki "ylimääräinen", kuten kuntolaite, maalausteline ja tikkataulu (jota he eivät itse koskaan käyttäneet, mutta muut asuntolan asukkaat saivat siitä hupia..), jotka eivät mahtuneet Neean pieneen huoneeseen.
Vaikka kuntolaitteen kanssa onkin helpompi kohottaa kuntoaan kuin jumppaamalla tv:n ääressä kaikkien silmien edessä, ei se silti mukavaa ollut. Eikä kovin kevyttäkään. Mutta, Antto oli päättäväinen nuorimies ja jos kunnon piti koheta, sehän myös koheni. :)






Neea keskittyi esseidensä kirjoittamiseen. Ennen niin helposti sujunut kirjoittelu oli alkanut käydä haastavammaksi mitä pidemmälle opiskelut etenivät.


Opiskelujen ohessa Neea työskenteli asuntolan ruokalassa lisäansioiden toivossa. Harvoille muuten oikeasti sopii tuo lippalakki. :>


Vaikka Neea ja Antto keskittyivätkin pääasiassa opiskeluihinsa, eivät he suinkaan olleet toisiaan unohtaneet. Päivittäin he varasivat aikaa myös toisilleen ja yleensä he kuhertelivat sohvalla vielä yömyöhään. Huomatkaa nuo onnelliset ja rakastuneet ilmeet.. <3


Viimeisen opiskeluvuoden ensimmäinen puolisko läpäisty parhaalla mahdollisella arvosanalla. Kuten kaikkiin muihinkin loppukokeisiin, tähänkin Neea oli valmistautunut hyvin ja ällistyttänyt opettajiaan erinomaisilla vastauksillaan ja vakuuttanut heidät piirustus- ja maalaustaidoillaan.

Loppukokeen jälkeen pikaisesti suihkuun ja vaatteita vaihtamaan, sillä Antto oli luvannut viedä Neean ulos syömään tämän selvittyään loppukokeesta.


Ulos syömään. Kirjaimellisesti. Asuntolan etupihalle. Puitteet oli kuitenkin mitä romanttisimmat. Antto oli jostain kärrännyt vanhat kahvilan pöydän ja tuolit etupihalle ja hankkinut vielä ruusunkin. Heillä oli mukavan rento ilta, he keskustelivat kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä ja heidän suhteensa tuntui syvenevän entisestään.

Illan edetessä alkoi ilma kuitenkin jo viiletä ja Neeaa alkoi paleltaa. "Kiitos ihanasta illasta." Neea sanoi halatessaan rakastaan. "Odota..ei se ihan vielä päättynyt.." Antto sanoi hiljaa.

Äkkiä Antto polvistui maahan ja kaivoi taskustaan sormuksen. "Mitä jos tehtäisiin tästä virallista ja mentäisiin kihloihin?" hän kysyi hymyssä suin.



Neea häkeltyi totaalisesti eikä osannut muuta kuin hihkua onnesta ja hypätä miehen kaulaan. "Tämän voinee tulkita myöntymisen merkiksi?" Antto nauroi halatessaan tuoretta kihlattuaan.




Viimein Neean viimeinen päivä yliopistolla. Hän koitti rauhoittaa itseään maalaamalla ja joten kuten pystyikin rentoutumaan. Viimeinen loppukoe jännitti aika tavalla. Hän oli opiskellut ahkerasti viime päivät (ja koko yliopistoajan), hän osasi asiat mutta silti häntä jännitti.

Lopulta koitti suuren loppukokeen aika ja kuinka ollakaan...

Neea valmistui yliopistosta parhain mahdollisin arvosanoin ja toteutti samalla hartaan toiveensa (eli valmistu yliopistosta parhain arvosanoin ;)) tienaten sievoisen määrän tavoitepisteitä.


Illan päätteeksi he loikoilivat Neean sängyllä ja jutustelivat tulevaisuudestaan. Yliopistoaika läheni loppuaan ja Neeaa mietitytti mihin he asettuisivat asumaan. "Itseasiassa..en ole kertonut tätä sinulle vielä aikaisemmin, mutta..olen etsinyt meille jo tontin valmiiksi ja varannutkin sen jo.. Se on juuri sopivan kokoinen tontti meille ja se sijaitsee Outolaaksossa. Sinnehän sinä olet aina halunnut asumaan, eikö. " Antto kertoi. Neea ei voinut muuta kuin ällistellä, miten Antto vielä kaiken tämän jälkeen osasi aina vain yllättää hänet. Antto taas häkeltyi Neean häkeltymisestä ja sopersi perään: "Taisin hätiköidä..olisihan minun pitänyt ymmärtää, että sinä haluat tietysti olla mukana tontin valinnassa. Voin tietysti aina peruuttaa varauksen, tuskin pahastuvat siellä firmassa jos kunnolla selitän...." "Shh..ei sitä mitään peruta. Oma tontti kuulostaa ihanalta. Minä voisin lähteä sinne huomenna jo edeltä..voisin tilata talopakettia ja laittaa vähän paikkoja kuntoon.." Neea vastasi. Antto sulki helpottuneena naisen syleilyynsä. "Miten vain haluat, rakas."

"Hus. Tiehesi siitä, sinä utelias laama."


Onnellinen nuoripari otti jäljelläolevasta yhteisestä ajastaan kaiken ilon irti. Eiväthän he tarkkaan tienneet miten kauan joutuvat olemaan erossa toisistaan. Nukahdettuaan kylkikyljessä he olivat unensa läpi kuulevinaan merkillisen tuutulaulun jostakin kaukaa...


Neea heräsi aikaisin seuraavana aamuna. Oli tiedossa jännittävä ja pitkä päivä. Muutto uudelle tontille. Sormet jännityksestä täristen hän naputteli numeron puhelimeen ja tilasi taksin.

Laskettuaan luurin hänen vartaloaan alkoi kihelmöidä ja hänet valtasi samanlainen tunne kuin pienenpänä aina syntymäpäivinä. Oli kasvun aika...

Käytyään vielä hyvästelemässä Anton, Neea lähti asuntolasta. "Tässä sitä sitten mennään.." hän ajatteli taksiin noustessaan. Taakseen hän ei enää vilkaissutkaan.

******

Taksi pysähtyi ja jätti Neean kyydistä keskellä autiomaata. "Hmph.." Neea tuumasi ja katseli ympärilleen. Hänen edessään avautui valtavan kokoinen typötyhjä tontti. "Taisi kiinteistövälittäjä vetää Anttoa nenästä. Tämähän maksoikin omaisuuden. Enhän minä nyt voi mitään talopakettia tilata kun pelkkään tonttiin meni niin hirveästi rahaa." hän ajatteli.

Jotenkin oli nyt kuitenkin päästävä alkuun uudessa "kodissa". Huonekalukaupoille siis..tai toisin sanoen kirpputoreja ja kierrätyskeskuksia kiertämään ja halpoja ja välttämättömimpiä kalusteita etsimään.

Jotakin Neea sentään sai kursittua kokoon, vaikka rahaa oli enää jäljellä vain hieman yli 4000 simoleonia. Ei hääppöinen asumus, ei edes kattoa pään päällä, mutta eihän autiomaassa juurikaan sada. :) Tämä saa kuitenkin kelvata toistaiseksi.


No mutta Neea..ei se tuoli nyt niin kamala ole...


Rahantuloa piti jotenkin nyt piristää ja onneksi postinkantaja toi lehden vielä samana aamuna. Neea selaili ja selaili lehteä, mutta yhtään uraa taidealalla ei ollut tarjolla. Aikansa etsittyään hän valitsi sotilasuran, sillä siitä maksettiin sillä hetkellä parhaiten. Hän pääsisi kuitenkin aloittamaan työt vasta parin päivän kuluttua. Siihen asti pitäisi vielä venyttää penniä.

Äkkiä hän kuuli taksin ajavan tonttinsa ohi. Ei, ei se mennytkään kokonaan ohi, vaan pysähtyi...


"Antto!" hän kirkaisi ja syöksyi miehen syliin. "En voi uskoa että olet siinä! Mitä sinä..Vastahan minä..Kuinka..Miten..Ei tämä ole mahdollista!" hän änkytti. Antto nauroi. "Miten paljon sinä luulit minun olevan sinua jäljessä?"

"Onpa mukava nähdä sinua taas. Ja onpa mukava päästä viimein omilleen. Sinun kanssasi." Antto sanoi ja hiveli Neean poskea hellästi. Neea tunsi perhosten liitelevän vatsassaan.


"Mutta mitäs tämä on?" Antto kysyi katsellen ympärilleen. "Tämä on meidän tonttimme. Uusi kotimme." Neea vastasi. "Tämäkö? Tämäkö on se sopivan kokoinen tontti, jonka minä hankin?" Neea nyökkäsi myöntävästi. "Jopas jotakin. Tälle tontillehan mahtuisi vaikka linna!" Antto huudahti.  "Taisin tulla höynäytetyksi." hän totesi nolona. "Älähän nyt. Parempi liian suuri kuin liian pieni. Ehkä minä saan joskus puutarhan. Oikein kauniin ja vehreän keitaan tänne erämaan keskelle." Neea sanoi toiveikkaana. "Ensin tosin pitäisi saada katto pään päälle..mutta  rahat ovat vähän tiukilla. Tontti maksoi ihan hirveästi.."  "Mutta minulla on rahaa. SimCityhän aina muistaa valmistuneita opiskelijoita pienellä rahasummalla. Siksi sinullakin oli varaa maksaa tämä tontti. Minullakin on siis rahaa. Ja minä sanon, että me soitamme nyt pienen puhelun ja tilaamme sen talopaketin." Antto sanoi päättäväisesti. Neea ei pistänyt vastaan ja niin paketti tilattiin ja vielä samana päivänä tontilla tönötti pieni talo.


"Tämä on meidän uusi kotimme." Antto totesi onnellisena ja rutisti kihlattuaan. Talo ei ollut suuri, mutta se oli oikeastaan aika sievä. Eikä sen suuri tarvinnut ollakaan. Kaksistaan he siellä asuisivat, joten mitä sitä suurella lukaalilla tekisikään.


Nyt raha oli tiukilla. Antto tutki päivän lehteä etsien työpaikkaa ja löysikin paikan lainvalvonta-alalta. Nyt hän oli askeleen lähempänä haavettaan päästä Kapteeni Sankariksi.


Lainvalvonta-ura vaati kuitenkin kovia ponnisteluja, joten Anton oli kuntoiltava ahkerasti. Hän aloitti rankan treenin vielä samana iltana.


Neea oli vaihtanut asunsa mukavaan pyjamaan ja tarjoili tyylikkäästi spagettia illalliseksi. Äkkiä
hänen vatsaansa alkoi vääntää...

..ja hän syöksyi ohjuksen lailla kylpyhuoneeseen oksentamaan. "Mitä ihmettä tämä nyt on.." hän ajatteli säikähtäneenä. "Johtuu varmaan stressistä. Paras kuitenkin olla mainitsematta Antolle..huolestuu kuitenkin."

******************************************************************************
Tähän jääpi Tiiran suvun tarina tällä kertaa. Miten Antto pärjää lainvalvojien urheassa joukossa? Löytääkö Neea töitä taiteilijauralta? Entä onko hän vakavasti sairas? Se selviää seuraavassa osassa. :>