*********************************************************************************





Yhtenä kauniina aamuna Neea heräsi outoon tunteeseen. Jokin potkaisi häntä..sisäpuolelta? Hän pomppasi äkkiä ylös sängystä ja hänen vatsansa pullistui. "Tätäkö se pahoinvointi ennustelikin..." hän ajatteli iloisena.


Antto oli innoissaan tulokkaasta. Hän leperteli ja hieroi Neean vatsaa. Sitten hän äkkiä hämmentyi. "Mutta Neea...miten tämä on mahdollista...kun emmehän...kun vastahan muutimmekin, emmekä täällä ole vielä..." Antto änkytti. Neeaa hymyilytti. "Muistatko sen viimeisen illan yliopistolla?" "Muistan toki.." Antto vastasi ja samassa hänen kasvonsa vääntyivät leveään hymyyn.

Nuoripari oli sitä mieltä, ettei lapsen sovi syntyä ei-aviollisena, joten...



Vaatimattomin menoin, kauniisti pukeutuen kuitenkin, he menivät naimisiin kaikessa hiljaisuudessa omassa olohuoneessaan.


Vihkiytymisensä jälkeen he loikoilivat sängyllä, miettivät nimivaihtoehtoja tulevalle lapselleen ja tietysti kaikkea, mitä tulevaisuus toisi tullessaan.



Nimen pohdiskelu jatkui vielä seuraavana aamuna aamiaispöydässä. "Jos se on tyttö, niin siitä voisi tulla Pirjo. Tai jos tuleekin poika, niin Kalle." Antto ehdotti. "Ei ikinä!" Neea huudahti ja Antto revähti nauramaan. Neealla oli hieman tunteet herkässä kun hormonit hyrräsivät, muutoin raskausaika oli tähän asti sujunut hyvin.


Neean vatsa kasvoi kasvamistaan. Antto hellitteli syntymätöntä lastaan yhä innokkaasti ja Neea oli onnellinen rakastavasta miehestään. Siltikin pelko valtasi hänet aina silloin tällöin. "Mitä jos vauvalla onkin yksi jalka ja kolme silmää? Entä jos me emme onnistukaan kasvattamaan hänestä kunnon simiä? Jos hän joutuukin ihan rappiolle ja alkaa murtovarkaaksi? Entä jos Antto saakin potkut? Tai jos minä saan potkut? Jos emme selviäkään taloudellisesti? Joudummeko muuttamaan pienempään asuntoon? Vieläkin pienempään kuin tämä? Emme voi kaikki nukkua samassa huoneessa kauaa..." hän mietti päänsä puhki kaikenlaisia vaihtoehtoja kunnes Anton oli pakko puuttua asiaan. "Älä stressaa, Neea. Se ei ole hyväksi vauvalle. Kyllä me selviämme. Minä en saa potkuja, etkä sinäkään. Kyllä me selviämme ja lapsemme kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi, jolla on paljon hyviä muistoja lapsuudestaan. Ja jos joudumme muuttamaan pienempään asuntoon, muutamme sellaiseen jossa on valmiiksi useampia huoneita, vaikka olisivatkin pienempiä." Neea rauhoittui näistä sanoista ja lupasi jättää moisen stressaamisen.


Sitten seuraavana aamuna, kun Antto oli jo lähtenyt töihin, Neea heräsi.


Hänen vatsaansa poltteli ja kihelmöi. "Voi ei! Nytkö se alkaa? Eikä Antto ole täällä!" hän vaikeroi.
Vauva oli päättänyt syntyä juuri nyt, eikä häntä pidätellyt mikään. Eipä aikaakaan kun Neea sai käsivarsilleen pienen suloisen poikavauvan.



"Hei, Joonas. Tervetuloa maailmaan." Neea leperteli pienokaiselleen. "Sinulle tulee punainen tukka ja siniset silmät. Aivan kuten äidilläsikin on ja sinusta tulee maailman suloisin poika."


Myöhemmin sinä päivänä Antto sai arvonalennuksen töissä. Alkaako tästä Neean pelkojen toteutuminen? Toivottavasti ei. Antto on ainakin hyvin surkeana alennuksestaan, mutta eiköhän tuo unohdu äkkiä kun näkee esikoisensa ensi kertaa. :)


Hymy palasi Anton kasvoille. Olihan häntä vastassa kuitenkin (pienen muodonmuutoksen kokenut) vaimonsa sekä pieni poikansa. Tässäpä kuva tuoreista onnellisista vanhemmista. :)



Neeaa oli Joonasta hoitaessaan, alkanut houkuttaa ajatus toisesta lapsesta. Joonas-vauva kasvoi kovaa vauhtia ja hänen syntymäpäivänsä lähestyi. Olisi mukavaa, jos hänellä olisi leikkikaveri isompana. Perhetavoitteinen Antto oli samaa mieltä asiasta, mutta halusi kuitenkin odottaa vielä että Joonas kasvaisi.

No, mitäs täällä töräytellään?

Aivan, vietetään pikku-Jonskun syntymäpäiviä. Kamala, kun aika menikin nopeasti. :)


Innokas isukki huitoo taustalla. Kohta puhallellaan kynttilöitä.

Herttainen veijari. Kynttilät puhallettiin ja Joonaksesta tuli...

Näin suloinen taapero! Luonnetta hänellä piisasi pistein;
9/10
3/10
9/10
10/10
1/10
Mariseva vipeltäjä, joka on oikein siisti. Horoskoopiltaan hän on skorpioni.



Eipä aikaakaan Joonaksen kasvettua, kun kesken pottaharjoittelun eräänä kauniina iltana Neean vatsa pullahti. "Huih!" hän huudahti ja Antto juoksi paikalle.


"Katso, Antto! Katso minun vatsaani!" hän sanoi. Antto naurahti ja silitteli vaimonsa vatsaa. "Heippa pikku kakkonen. Kumpi sinä mahdat olla?" hän höpötteli.




Silmittömästi rakastunut pari istuskeli usein lastenhuoneen sohvalla seuraamassa pienen poikansa leikkejä. He olivat innoissaan molemmista lapsistaan, vielä syntymättömästä vauvastaan sekä taaperopojastaan, joka oppi nopeasti uusia taitoja leikkimällä leluillansa.


Lelut eivät kuitenkaan pystyneet kaikkia taitoja opettamaan, joten Neea otti tehtäväkseen opettaa Joonas kävelemään. Se oli haasteellinen tehtävä, sillä marisevana poikana Joonas ei alkuun millään meinannut suostua nousemaan kahdelle jalalle.
Huomatkaa keskittynyt ilme. Kahdella jalalla liikkuminen alkaa vähitellen sujua


Isä taas opetti pojalleen puhumisen salat. Nallekarhuista tietysti aloitettiin. :)


Mitäs nyt? Joonas oppi käymään potalla juuri sopivasti ennen kasvamistaan. Taaperoaika oli ohi ennen kuin ehti kunnolla huomatakaan. Hyvillä eväillä lapsuuteen, platinamielellä, Joonas kasvoi.


Ja pysyi yhtä herttaisena kuin taaperonakin. Mahdollista perijäainesta tässä pojassa. :)


Joonas oli ahkera poika lukemaan. Tässä hän opiskelee ruoanlaiton saloja. Hän aikoo opiskella kaikkia mahdollisia taitoja saadakseen stipendejä yliopistoon, jolloin hänen ei tarvitsisi mennä asuntolaan, vaan voisi hankkia oman asunnon. Ihan kuulostaa 7-vuotiaan puheelta, eikö? Äidillä ei ainakaan ole ollut mitään sanomista tähän... :D
Neean vatsa kasvoi alkoi taas olla räjähtämispisteessä. Enää häntä ei pelottanut niin kuin Joonasta odottaessaan. Olihan Joonaksellakin kaikki raajat tallessa ja sopiva määrä silmiä ja ihan kunnon kansalainen hänestä näyttää tulevan. Mitä sitä turhia pelkäämään.




Isä-Antto hellitteli tulevaa lastaan samaan tapaan innostuneena kuin ennenkin. Päivittäin hän leperteli Neean vatsalle. "Muistakin syntyä sellaisella hetkellä, että minäkin olen kotona."



Sitten koitti synnytyksen aika. Neea oli aivan unohtanut miten kovia synnytystuskat voivatkaan olla. "Anttooo!" hän huusi ja mies juoksi hätääntyneenä paikalle.


Jälleen kerran synnytys sujui hyvin ja nopeasti ja heille syntyi pieni tyttövauva.




"Kumpi tuli? Kumpi tuli?" kyseli Antto innoissaan. "Tule tervehtimään tytärtäsi." Neea vastasi. Antto ihasteli vastasyntynyttä tyttö lasta. "Sinun nimeksesi tulee Kaisa." hän jutteli tytölleen.


Pian Antto sai kaivatun ylennyksen töistään. Pääsi siis takaisin sille tasolle, mistä aikaisemmin tipahti. Komea mies univormussa. :)




Neea oli raskauden ja synnytyksen jäljiltä kovin väsynyt, joten ensimmäiset päivät hän vain lepäili ja otti rauhallisesti. Antto siivosi ja puunasi asuntoa työpäiviensä päätteeksi ja ehtipä vielä leikittää Kaisa-vauvaakin.


Joonaskaan ei jäänyt huomiotta, sillä kun Neea viimein virkistyi ja sai voimiaan takaisin, hän auttoi poikaansa kotiläksyissä.



Eikä oppi ojaan kaada. Pian Joonas toi kotiin ensimmäisen kympin todistuksensa. Samana päivänä hän oli myös saanut 250 simoleonin palkkion koulussa leipomistaan pipareista. Ruoanlaiton opiskelu kannatti.





Sinä päivänä oli muutakin aihetta juhlaan. Kaisan syntymäpäivä koitti.



Kaisasta kasvoi suloinen taapero. Luonteeltaan täsmälleen samanlainen skorpioni kuin isoveljensäkin.


Ylpeä äiti pääsi taas opettamaan kävelemisen taitoa lapselleen ja isä piti huolen puhumaan opettamisesta. Potalla käyminenkin alkoi vähitellen sujua jo oma-aloitteisestikin.


Yhtenä Neean mennessä räiskäleitä paistamaan, hänen vatsansa pullahti. "Ei voi olla totta!" hän kiljahti.
Tähän hän ei ollut yhtään valmistautunut. Nyt ei ollut ollenkaan sopiva aika. Hän oli juuri saanut uuden työpaikan sarjakuvapiirtäjänä. Outolaaksoon muutettuaan hän ei ollut tehnyt juurikaan töitä ja hän kaipasi vaihtelua elämäänsä. Kolmas lapsi tässä vaiheessa ei ainakaan toisi kaivattua vaihtelua. Hän päätti puhua Antolle asiasta illalla kun tämä tulisi töistä.


"Tiedätkö mitä, Antto.." Neea aloitti. "Meille tulee vauva." hän jatkoi ennen kuin Antto ehti vastata mitään. "Mitä? Kolmas lapsi? Tuleeko meille taas vauva?" Antto hämmästyi. "Siltä vähän vaikuttaa.." Neea sanoi ja hän meni surkean näköiseksi. "Mikä nyt tuli?" Antto kysyi. "Emmehän me suunnitelleet kolmatta...ei vielä tässä vaiheessa. Kun Kaisakin on vasta taapero ja Joonaksellakin koittaa pian yliopistoon lähtö. Ei tämä olisi nyt yhtään sopiva hetki...kun minunkin oli tarkoitus aloittaa työt taas..rahaa olisi hyvä saada enemmän, jotta saadaan taloa remontoitua. Joonas haluaa jo omaa huonetta, ei hän kauaa halua asua siskon kanssa samassa..." Neea jatkoi onnettomana. "Mutta Neea..sinä haluat kovasti töihin..jospa minä otan töistä pari päivää vapaata sitten kun vauva syntyy. Sitten kun vauva kasvaa taaperoksi, voisimme palkata lastenhoitajan. Siihen mennessä olemme saaneet hiukan rahaa säästöön ja voisimme rakennuttaa pienen lisähuoneen Joonaksen huoneen viereen. Kyllä me tästä selviämme, älä huolehdi." Antto rauhoitteli. Miehen äänellä ja puheilla oli aina kovin rauhoittava vaikutus Neeaan ja hän jätti asian vatvomisen sikseen.


Pian Neean vatsa kasvoi taas ja Antto riemastui entisestään. "Isin pieni kullannuppu se siellä..en malta odottaa että tulet ulos sieltä." hän leperteli.


Samoihin aikoihin lastenhuoneessakin tapahtui. Kaisalla koitti kasvun hetki.


Kaisasta kasvoi herttainen, hieman surumielisen näköinen, pieni tyttö. Hän oli yhä isänsä silmäterä. Joonaskin oli tyytyväinen. Saihan hän viimein leikkikaverin.


Sitten koitti jälleen synnytys. Tällä kertaa vessassa kesken aamutoimien. Antto ja lapset olivat jo lähteneet töihin ja kouluun ja Neea oli yksin kotona. "Että pitikin sattua juuri nyt.." Neea puuskahti.



Kohta hänen käsivarsillaan komeili suloinen poikavauva. Isänsä ihonvärin ja äitinsä hiusten- sekä silmien värin perinyt poika sai nimekseen Jasper.



Vanhemmat sisarukset eivät juuri piitanneet pienestä tulokkaasta. Heillä oli liian kova kiire leikkimään autoillaan ja raketeillaan.


Antto sai ylennyksen, hän on nyt Rikosetsivä. Samana päivänä Kaisa toi ensimmäisen kymppinsä koulusta. Ahkeruus kannattaa.


Esimerkki hyvästä isä-tytär -suhteesta. Kaisa juoksi eräänä päivänä päiväuniltaan halaamaan isäänsä tämän tultua töistä. Herttaista. :)


Toki myös Neea pääsi osalliseksi näistä Kaisan halauksista. Työpäivän päätteeksi oli mukavaa kun tyttö juoksi postilaatikolle vastaan.



Melkein kuin kaksoset. Kummasta perijä? Alkakaa lukijat nyt jo miettiä ja ehdotuksia otetaan vastaan. :)


"Sisko, sisko! Minua kutittaa!" Joonas kiljahti ja pomppasi ylös sohvalta. Merkillinen kihelmöinti vaelsi päästä varpaisiin. Mitä ihmettä on tekeillä? Kyllä Joonas. Sinä kasvat nyt isoksi.


Jauuh, mikä poika! Jonskummehan komistuu vain kasvaessaan. Hänelle arpoutui tietotavoite ja hän pitää meikkaavista vaaleahiuksisista tytöistä. Hän inhoaa uima-asuja. Yliopistoon hän ei vielä halunnut lähteä, sillä hän aikoo vielä opiskella stipendejä varten. Ja onhan hänestä nyt enemmän apua Jasperin hoidossakin.


Totta tosiaan. Jasperilla koitti myös syntymäpäivä. "Äiti, kutitteleeko Jasperiakin samalla lailla kuin minuakin äsken?" Joonas kysyi äidiltään.


(Välikuva nuoresta hurmurista. :> )

Isä-Antto laittoi juhlaruokaa, porsaankyljyksiä. "Odottakaahan minuakin..Älkää vielä puhaltako..laitan nämä vain pannulle..noin." Anttokin pääsi seuraamaan kynttilöiden puhaltamista ja kuopuksensa kasvamista.


Mutta voih! Kyljykset syttyivät tuleen! Eikä talossa ole palohälytintä! Muu perhe jumittaa ovensuussa seuraamassa kynttilöiden puhaltamista estäen pääsyn puhelimen luo. Anton ei auta muu kuin...


..ryhtyä itse sammutuspuuhiin.


Kynttilät saavat jäädä nyt puhaltamatta. Neea juoksee viemään Jasperin turvaan.


Antto saa kuin saakin palon sammutettua. Huh, helpotusta. Koko talo ei palanut, eikä kukaan loukkaantunut.


Syntymäpäivät voivat jatkua. Porsaankyljykset käryävät taustalla, mutta sehän ei enää haittaa, sillä nyt keskitytään vain oleelliseen..nimittäin Jasperiin, jonka on aika viimein kasvaa taaperoksi.


Ja näin! Jasperista tuli oikein valloittava taapero. Hän on horoskoopiltaan kalat, kuten äitinsäkin. Luonnetta hänellä on pistein:
5/10
3/10
7/10
3/10
7/10
Aika tasainen luonne, saapa nähdä minkä näköinen lapsonen hänestä joskus vielä kasvaa.


Perhe-elämä palasi syntymäpäivien ja tulipalon jälkeen takaisin uomiinsa. Neea, joka oli saanut ylennyksen hääkuvaajaksi, piti useamman päivän palkallista vapaata töistä. Hänelle oli kertynyt äitiyslomapäiviä jokaisesta lapsesta, joten hän sai olla huoletta kotona ja toimia taas kävelynopettajana nuorimmalle lapselleen. Jasperin mielestä konttaaminen oli kuitenkin paljon helpompaa, ihan hölmöä tasapainoilla kahdella jalalla kun neljällä pysyy paremmin pystyssä.
******************************************************************************
Tässäpä olikin neljäs osa. Viidettä osaa tulossa mahdollisesti tämän viikon aikana..riippuu miten töiltä ehdin pelailla. :)

Ja tosiaan, perijäehdotuksia otetaan vastaan.. :>