Helouhelou. Pitkähkön päivitystauon jälkeen tulee viimein jatkoa. Sitä olisi ehkä tullut jo hiukan aikaisemminkin, ellen olisi kaatunut sängynpohjalle rajun vatsataudin kourissa. Siitä toivuttuani pääsin viimein pelaamaan kunnolla ja pääsin jopa pelissä hiukan eteenpäinkin. Wihii!

Mutta, sen enempiä löpisemättä, tervetuloa yhdeksännen osan pariin. :)
*********************************************************************************

Kaksosten syntymä toi Tiiran talouteen uutta vipinää. Joonas oli innoissaan pienistä tytöistään ja hellittelikin heitä aina kuin vain töiltään suinkin ehti. Joka aamu ennen töihin lähtöään hän kävi tervehtimässä lapsukaisiaan.



Myös Alina-vaimo sai osansa Joonaksen huomiosta, mikä oli tietysti hyvin suotavaa. Nuori pari kuherteli onnellisena niin toisten katseiden alla...

kuin katseilta piilossakin. Joku tolkku sentään...


Kaksosten vauvaikä ei koskaan kestä liian pitkään, se saatiin tuta jälleen kerran kun koitti syntymäpäivien aika. Isovanhemmat olivat aivan tohkeissaan; vastahan tytöt syntyivät ja nytkö heidän jo olisi aika kasvaa?


Milja pyörähti äitinsä sylissä varsin herttaiseksi taaperoksi. Tyttö peri selkeästi "värityksensä" molemmilta vanhemmiltaan..hiusten värin äidiltään ja kulmien värin isältään.



Sitten koitti Mirkan vuoro..hänestä tuli myös oikein suloinen. Molemmillä tytöillä sama väritys ja äidin silmät.



Vaikka kaksoset olivatkin mitä suloisempia jo valmiiksi, pienen muodonmuutoksen he kokivat silti. Uudet kulmakarvat ja hiukset kummallekin. Milja sai pitää vaaleat kutrinsa, mutta Mirkalle vaihdoin punaiset..ihan vain erottaakseni tytöt toisistaan kun ovat niin samannäköisiä. :)


Sitten alkoi kova taitojen oppiminen. Taaperoikäkään ei koskaan kestä turhan kauaa ja kaksosilla oli paljon oppimista. Onneksi talossa oli vielä isovanhemmat, jotka olivat korvaamaton apu tässäkin. Neea päättikin, että potan käytöstä oli hyvä aloittaa. Hän tutustuttikin molemmat tytöt pottailun ihmeellisiin saloihin.



Antto-vaari taasen opetti Mirkan kävelemään. Alku oli hiukan hankalaa, mutta tytön ilme kertoi ettei periksi anneta ja pian harjoitus tuottikin tulosta. Sitkeä mimmi!




Miljan kävely taas meinasi alkuun jäädä pelkäksi huljumiseksi ja istumiseksi..tyttöparan jalat eivät meinanneet millään pysyä suorina, saati sitten että olisivat kantaneet. Jonkinasteista sitkeyttä tästäkin tytöstä löytyi (vai lienikö sitten silkan raivon voimalla), sillä hänkin viimein oppi kävelemisen jalon taidon. Tosin siinä meni puolet kauemmin kuin sisarellaan, mutta hey, who cares?


Mirka oli ihana lapsi. Hän oli kiltti ja rauhallinen. Odotti kärsivällisesti pinnasängyssään aamulla herättyään..

..kun taas Milja sai suunnattomia raivokohtauksia ellei joku aikuinen ollut paikalla nostamassa häntä pois sängystä kun hän halusi. Jossain asiassa kyllä tahtoa löytyi.



Isovanhemmat opettivat tytöt puhumaan. Tai yrittivät opettaa..alku oli todella vaikeaa, mutta kannattaako sitä nyt niin vaikeista sanoista aloittaa kuin "mummi" ja "vaari"...

...kun kerran "syöttötuoli" ja "tuttipullo" uppoavat paremmin.

Pian tytöt jo puhelivat, eikä hetkeäkään liian aikaisin nimittäin..


..he päättivät yllättäen kasvaa! Miten aika olikaan mennyt.. Oikeasti..olin ihan varma että näillä olisi vielä ainakin päivä jäljellä, mutta ei. Sen sitä saa kun pitää pienen tauon pelaamisesta eikä enää muista mihin oli jäänyt. :D


Kasvettuaan tytöt saivat kerrossängyn. Etenkin vilkkaaksi lapseksi osoittautunut Milja sai siitä hurjasti hupia, kun taas rauhallisempi Mirka leikki mieluummin uudella nukkekodilla.

Keinuminen oli kuitenkin asia, joka muuten niin erilaisia kaksosia yhdisti. Voi sitä kikatusta, mikä ulkoa kantautui kun tytöt juoksivat keinuun kilpailemaan kummalla on kovemmat vauhdit.

Toisinaan Miljakin rauhoittui hetkeksi ja istahti sohvalle äitinsä kainaloon. Katsokaa tuota yhdennäköisyyttä!

Mirka oli vaarinsa kanssa hyvin läheinen edelleen. Olihan vaari pienestä asti hoivannut häntä toisinaan enemmän kuin omat vanhempansa. Antto-vaarin kuolema oli hänen suurimpana pelkonaan, mutta vaari lohdutteli häntä elävänsä ainakin 100-vuotiaaksi.

Joonas oli saanut ylennyksen ja joutunut yötöihin. Se ei juuri Alinaa miellyttänyt, mutta uusi työ toi enemmän rahaa ja nuorta vaimoa oli alkanut houkuttaa ajatus uudesta vauvasta. Olivathan kaksoset jo isoja ja hän oli vielä nuori ja toivoi enemmän lapsia. Iltaisin odotellessaan Joonasta kotiin hän lueskeli vauvakirjoja ja kasvatusoppaita ja eräänä iltana päätti ottaa asian puheeksi.

Joonas saapui viimein kotiin ja Alina käpertyi hänen kainaloonsa. "Kuulehan Joonas.." hän aloitti. "Mitä rakas?" Joonas kehräsi ja hiveli vaimonsa sormia.

Alina vetäytyi hieman ja alkoi selittää "Olen tässä miettinyt..kun tytöt ovat jo isoja ja sinä olet saanut ylennyksenkin..ja minulla menee töissä mukavasti niin..Minusta tuntuisi että aika olisi sopiva ja.." "Aika olisi sopiva mihin?" Joonas kysyi ymmällään. "Minä haluaisin vielä kolmannen lapsen." Alina tokaisi suoraan.

"Häh?" Joonas hämmästyi. "Kolmannen lapsen? Älä hulluttele. Tytöissäkin on ollut tarpeeksi tekemistä tähän asti, saati sitten että vielä olisi vauva talossa. Et voi olla tosissasi." Joonas totesi hieman närkästyneenä.

"Eihän meillä oikeastaan olisi varaakaan..vaikka juuri ylennyksen sainkin, niin kaikki ne rahat menivät kaksosten huoneen uusiin kalusteisiin, se kerrossänkykin maksoi omaisuuden. Pöydistä ja tuoleista ja leluista puhumattakaan."

"Mutta pianhan sinä olet isäsi lailla urasi huipulla. Saat kohta taas uuden ylennyksen kun teet ahkerasti töitä..Vaikka minä jäisinkin äitiyslomalle taas, rahaa tulisi silti. Ja sinun äitisi käy vielä työssä ja..."

"Ei minunkaan äitini elä ikuisesti. Oikeasti, hänen työtahtinsa alkaa jo hirvittää. Se työ vie hänet vielä ennenaikaiseen hautaan, sen minä sanon. Ihan sama miten paljon rahaa se tuo, hänen olisi jo aika jäädä eläkkeelle! Ja mitä isääni tulee..älä vertaa minua häneen. Hän pääsi uransa huipulle, koska on kunnianhimoinen työnarkomaani eikä ollut koskaan kotona. En todellakaan halua samaa itselleni. Ja näithän mihin se hänet johti? Väsyi viimein ja potkut tuli ennen kuin pääsi tottumaan huipulla olemiseen. Ole siis ystävällinen, äläkä vaadi minulta samaa kuin mitä isäni on." Joonas vauhkosi ja nousi ylös.

"Joonas, mitä sinä nyt..?" Alina aloitti. "Alan nukkua. Täytyy jaksaa aamulla noustakin."

Sinä yönä Alina valvoi ja katsoi syvästi nukkuvaa miestään. Oliko hänen miehensä muuttunut heidän vielä niin lyhyen avioliittonsa aikana? Mikä häntä oikein vaivasi..

Seuraavana aamuna aamiaispöydässä Alinan jo lähdettyä töihin Joonas oli äreä. "Se on nyt tytöt sellainen juttu, että teille ei nyt voida enää ostaa uusia leluja, koska äitinne on saanut päähänsä haluta uuden vauvan."

"Niin, ja korkokengistäkin on puhunut." Muu perhe oli hämillään. Mistäs nyt tuulee..vauva, korkokengät.. Mistä oikein on kyse?

"No, mutta kyllähän sitä naisella korkokengät pitää olla..." Antto sai viimein suunsa auki.

"Halvat tietysti. Ei mitään sellaisia disen..mikä se sana nyt on..disainia! Tuosta lähimarketista kyllä löytyy halpoja. Mene ostamaan vaimollesi sellaiset."

Joonas katsoi isäänsä hämmentyneenä hetken. Tässä nyt mistään korkokengistä ollut kyse..muttei jatkanut aiheesta enempää, eikä kukaan muukaan keksinyt enempää sanottavaa, kun eivät tienneet mistä oli kyse. Tytöt lähtivät kouluun ja muut töihin.

Illalla, kun kaikki muut olivat jo sikeässä unessa, Alina oli hereillä.

Hänellä oli suunnitelma illan varalle ja selaili nyt kirjahyllyä mietteliäänä.

Hän löysi kuin löysikin etsimänsä..isoäitinsä vanhan keittokirjan, jossa oli ohjeita mitä herkullisimpiin aterioihin ja jälkiruokiin. "Hahaa, tässä se on!" hän riemastui, sulki kirjan ja käveli keittiöön.

"Kananmunia, kermaa, sokeria.." hän sekoitteli yhteen erilaisia aineksia. "Sitten hetkeksi uuniin ja koristelut..ja valmista tuli."

Sitten hän laski itselleen kylpyveden, sekoitti itselleen hyväntuoksuisen vaahtoseoksen..hän halusi tuoksua hyvältä tänä iltana.

Sitten hän pukeutui uuteen juhlapukuunsa, laittoi hiuksensa ja meikkasi itsensä.

Lopputulokseen hän oli varsin tyytyväinen..jos näin ei hurmata omaa miestään, niin miten sitten? Samalla hetkellä hän kuuli Joonaksen kimppakyydin ajavan pihaan. Alina veti syvään henkeä ja lähti miestään vastaan.

Pahaa-aavistamaton Joonas astuu ambulanssista ulos ja kävelee pihaan.

"Mitä.." hän sai vaivoin suunsa auki nähdessään vaimonsa.

"Hei Joonas." Alina kujersi ja halasi miestään. "Tervetuloa kotiin."

"Alina..sinä näytät..upealta." Joonas änkytti. Siitä olikin aikaa kun oli viimeksi nähnyt vaimonsa näin kauniina. Tai, ainahan Alina kaunis oli..mutta nyt hän oli kerrassaan vastustamaton.

Joonas suuteli vaimoaan. "Tule, mennään sisään." Alina sanoi.

Sisällä Joonasta odotti pala herkullisen näköistä suklaakakkua, kynttilöitä ja pullollinen kuohuvaa.

"Alina..en tiedä mistä tämä tällainen..mutta olen pahoillani eilisestä. Olen ollut niin väsynyt näistä yötöistä etten ole ollut ihan oma itseni viimeaikoina. Ja anteeksi, etten ole huomioinut sinua tarpeeksi." Joonas sai vaivoin myönnetyksi.

"Saat anteeksi..eikä nyt ajatella sitä. Se on mennyttä nyt." Alina sanoi. "Hei, hän alkaa viimein hiukan lämmetä.." hän ajatteli samalla veikeä hymy huulillaan. He kohottivat maljan toisilleen ja yhteiselle elämälleen.

Romanttinen ilta huipentui hitaaseen tanssiin..Alina oli onnensa kukkuloilla. Näin romanttinen ilta ei voi johtaa kuin yhteen asiaan ja siihenhän hän oli juuri tähtäämässä.

Kuten arvata saattaa, tanssi johti parin makuuhuoneeseen. Pienen kuhertelun jälkeen Alina vetäytyi. "Olisikohan nyt sopiva aika..." hän aloitti. "Mitä? Et kai sinä.." Joonas närkästyi. "Joonas, kuuntele.."

"KUUNTELE MITÄ? Emmekö me juuri puhuneet tästä eilen? Mitä kohtaa sinä et puheessani ymmärtänyt? Etkö sinä nainen tajua, ettei meillä ole varaa, eikä tilaa, eikä aikaa enkä minä halua kolmatta lasta! Olisi se pitänyt arvata. Kaikki tämän iltainen olikin vain silmänlumetta, oikeasti halusit vain saada tahtosi läpi, mutta sehän ei tule onnistumaan!" Joonas raivosi.

"Älä sinä herraseni raivoa ja herätä koko taloa! Sinä..sinä elät koko ajan jossain omassa pienessä itsekeskeisessä maailmassasi etkä tajua että tässä talossa asuu muitakin! Sinä olet aina väsynyt ja aina kiireinen ja aina niin paljon tekemistä, kaksosissa oli paljon työtä ja blaablaablaa..Sinä et joutunut edes synnyttämään heitä! Missä vaiheessa sinusta tuli noin itsekäs? Sanopa se. Oletko vielä se sama Joonas jonka kanssa menin naimisiin. oletko?" Alina raivosi takaisin. Joonas marssi ulos huoneesta. "Joonas Tiira! Jos nyt kävelet ulos siitä ovesta, saat nukkua yösi sohvalla!" Alina huusi perään.

Joonas paukautti oven kiinni perässään ja marssi kantapäitään paukuttaen keittiöön keittämään itselleen vahvaa kahvia. Sitä seisten juodessaan hän rauhoittui hiukan. "Miten tässä näin oli käynyt? Oliko Alina oikeassa..oliko minusta todella tullut itsekeskeinen ja olenko todella niin kiireinen kuin millaisen kuvan olen itsestäni antanut? Koko ilta oli sujunut niin valtavan hyvin ja miten se päättyikään. Voi, pitikö minun olla niin kovapäinen? Miksen olisi voinut antaa periksi..ei kolmas lapsi välttämättä olisi huono asia, päin vastoin..mutta ehkä paremmalla ajoituksella.." hän pohti itsekseen. Hän päätti jutella Alinan kanssa asiasta huomenna. Nyt ei olisi enää asiaa makuuhuoneeseen..vaimo oli sen verran vihainen että voisi vaikka  heittää häntä jollain.

Joonas nukkui yön sohvalla ei-niin-ergonomisessa asennossa.

Alina oli vaihtanut kauniin iltapukunsa pyjamaansa ja heittäytynyt sängylle itkemään. "Eihän tämä mennyt lainkaan niin kuin piti..Miksen voinut vain pysyä hiljaa ja antaa asioiden edetä omalla tavallaan? Ja kai minun pitäisi antaa Joonakselle aikaa tässä vauva-asiassa..enhän kuitenkaan voi sitä itse päättää ja täytyy minun kunnioittaa hänenkin tahtoaan. Mutta miksei hän voi ajatella minua ja minun tunteitani? Miksi hän on niin jyrkkä ja ehdoton?" hän valvoi taas koko yön miettien asioita ja sekaisin ajatuksin nousi auringon koitteessa, hiipi läpi olohuoneen, jossa Joonas nukkui syvää untaan, kävi suihkussa ja lähti väsyneenä töihin.


Joonas mielessään hän nousi autoon ja kurvasi pois tontilta.

******************************************************************************

Miten käy Alinan ja Joonaksen, ratkeaako heidän ongelmansa? Palaako Alina vielä töistä takaisin kotiin vai jääkö sille tielleen? Se selviää seuraavassa osassa.
(Khih, anteeksi. Oli ihan pakko heittää nuo naurettavat kysymykset. :D)

Seuraavan osan alkuun myös taloesittelyä viimein..piti jo aikaisemminkin laittaa, mutta olen remontoinut sitä niin monta kertaa, että olisin saanut joka välissä tehdä uuden taloesittelyjakson. Mutta tämä tulee nyt pysymään toistaiseksi, joten nyt uskaltaudun sen viimein esittelemään.
Ai niin, kaksosista paremmat lapsikuvatkin tulossa seuraavassa osassa. :)